Villivihanneskävelyltä uusia ideoita keittiöön

Toukokuu on ihanaa aikaa luonnossa. Joka paikka alkaa vähitellen vihertää ja maisema tuntuu muuttuvan joka päivä hurjaa vauhtia. Tämä aika on parasta myös villivihannesharrrastuksen kannalta. Pienet ja tuoreet kasvit ja kasvinosat ovat herkullista ja vitamiinipitoista ruokaa.

Olen käyttänyt tähän mennessä luonnonkasveista lähinnä nokkosta keväisin nokkoslettuihin. Tänä vuonna osallistuin Herttoniemessä villivihanneskävelylle, jota veti pitkään villivihanneksia hyödyntänyt Maala Nieminen.

Kävelyn aika tutustuimme matkan varrella eteen tuleviin kasveihin ja niiden käyttämiseen ravintona. Uusia vinkkejä ja tuttavuuksia tuli vanhojen jo tuttujen kasvien lisäksi vastaan. Mielenkiintoisimmat olivat maahumala ja isomaksaruoho. Maahumalaa en ollut ikinä oikein löytänytkään ennen ja en olisi uskonut, että isomaksaruohoa voi syödä. Kaikenkaikkiaan ihana ja hyödyllinen iltakävely! Alla joitain bongauksia reitin varrelta.

Muistilista, kun keräät villivihanneksia:

• Kerää vain kasveja, jotka varmasti tunnet. Käytä vain varmasti syötäväksi kelpaavat osat, sillä kaikki osat eivät välttämättä sovellu ruoaksi. 
• Kerää vain puhtailta alueilta - vältä mm. autoteiden varsia sekä tehtaiden ja kaatopaikkojen läheisyyttä. Muista, että polunvarret saattavat olla koirien merkkaamia :)
• Kerää vain max 1/3 kyseisen alueen versoista, älä tyhjennä kokonaan mitään keruupaikkaa.
• Paras keruusää on kuiva.
• Kerää kasvit pieninä ja hentoina, niin vältät puisevan maun ja suutuntuman.
• Kerää kasvit koriin tai ilmavaan paperipussiin, vältä muovipussia.
• Puhdista, kuivaa ja lajittele kasvit mahdollisimman pian.

Vuohenputki (sileälehtinen kasvi kuvassa, mielestäni keskellä oleva suippolehtinen ei ole vuohenputki). Jokapaikan rikkakasvi, joka leviää pienestäkin juurenpalasesta. Tätä löytyy siis lähes mistä tahansa poimittavaksi. Nuoret lehdet käyvät hyvin sellaisenaan salaatteihin tai persiljan ja lehtisellerin tavoin mausteena ruoanlaitossa. Nopea kiehauttaminen suolalla maustetussa vedessä vie vanhemmistakin lehdistä kitkeryyden. Sitten lehtiä voi käyttää pinaatin korvikkeena esim. fetapiiraassa, keitoissa tai kastikkeissa. 

Ketunleipä eli käenkaali. Lehtien suolaisenkirpeä maku on peräisin oksaalihaposta. Ketunleipiä voi käyttää esim. villivihannessalaateissa. Herkän kauniilla kukilla voi koristella ruoka-annoksia.

Maahumala. Maahumalasta voi käyttää kukat ja lehdet. Maku muistuttaa minttua, mustaherukkaa ja timjamia ja toi minulle mieleen, että sopisi poron kanssa yhteen hyvin. Käytössä kannattaa noudattaa malttia, koska kasvi on ilmeisesti lievästi myrkyllinen suurissa määrin nautittuna. Ripauksen voi käyttää vaikka salaatin tai perunasalaatin mausteena tai savustamisessa kalan sisällä. 

Vaahteran ja pihlajan silmut. Näitä voi vaikka napsia suoraan puista pikkusilmuina. Kuvassa jo hieman isompia vaahteranlehtiä.

Nokkonen. Nuoria lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan keitoissa, piirakoissa ja muhennoksissa tai vaikka osana sämpylätaikinaa. Itse olen käyttänyt nokkosta ihanissa nokkosletuissa, joiden resepti löytyy täältä. Nokkonen pitää ensin ryöpätä ja myös keitinveden voi käyttää hyödyksi kukkien lannoittteena tai hiusten huuhtelussa. Nokkosesta vai tehdä uunissa myös nokkossipsejä. 

Poimulehteä voi käyttää esim. salaateissa, keitoissa ja muhennoksissa. Poimulehti toimii myös hoitokeinona naistenvaivoissa.

Voikukka on monikäyttöinen kasvi. Lehtiä voi käyttää salaateissa ja nuppuja taas paistaa voissa ja maustaa vaikka valkosipulilla ja ripauksella suolaa ja pippuria. Kukinnoista voi tehdä myös voikukkahilloa tai -hunajaa. Itse olen allerginen voikukille joten keskityn vain lehtiin :)

Isomaksaruoho. Parhaimmillaan isomaksaruoho on tuoreeltaan vaikka salaateissa. Sen voi myös kevyesti paistaa tai ryöpätä pikaisesti. Keväällä kasvista voi käyttää koko verson ja myöhemmin kesällä lehdet. 

Mukana villivihanneskävelyllä oli parisenkymmentä innokasta hortoilijaa :)

Kuvissa olevien kasvien lisäksi bongattiin syötävistä kasveista retken varrella mm. maitohorsma, vesiheinä, siankärsämö, mesiangervo ja kuusi (keväällä puhkeavat kuusenkerkät, joita saa  kerätä vain maanomistajan luvalla).